Aloita helposta, älä hyvästä – Näin pääset lukemisessa alkuun

Aiheet

• Henkilötarina
• Hyvinvointi ja vapaa-aika
• Opiskelu
• Osaamisen kehittäminen

Kirjoittaja: Anna Perho

Kun olin aamuradiossa töissä, ihmettelimme silloin tällöin ääneen ihmisten halukkuutta harrastaa jotain meidän juontajien mielestä omituista lajia.

Tällöin aivan poikkeuksetta toimituksen palautelaatikkoon tuli viesti, jossa sanottiin: tervetuloa kokeilemaan, niin ymmärrätte! Tämä vie mukanaan!

Hymyilin noille viesteille aina hieman vinosti – en edelleenkään oikein usko, että kanoottisuunnistus olisi lajini – mutta itse asiassa olen aivan samanlainen fanaatikko: jos joku sanoo, että ei juurikaan lue kirjoja, valpastun ja sanon että hei kyllä sun kuule pitää kokeilla.

Ehkä, mutta miten? Miten ryhtyä lukijaksi, jos tähän mennessä lukeminen on tuntunut lähinnä pakkopullalta?

Noh. Tapojen muokkaamisen yhteydessä jankutetaan mitattavuudesta, seurattavuudesta, välitavoitteista…

Oleellisin jää kuitenkin mainitsematta: helppous ja hauskuus. Sillä kuka harrastaisi väen vängällä jotain tylsää?

Mitä katselet kaikkein mieluiten telkusta, somesta, suoratoistopalveluista?

Johtolankoja voi hakea audiovisuaalisesta maailmasta. Mitä katselet kaikkein mieluiten telkusta, somesta, suoratoistopalveluista? Asiaohjelmia, murhamysteerejä, kokkausta..? Mikä otsikko kiinnittää aina huomiosi? Mistä jaksaisit puhua vaikka kuinka pitkään? Minkä parissa aika katoaa?

Hyödynnä kirjaston tätejä ja setiä. He ovat huippuasiantuntijoita, jotka löytävät sinulle juuri oikeanlaista luettavaa, kun kerrot heille olevasi kiinnostunut minipossujen kasvattamisesta, fanittamasi urheilijan elämäkerrasta tai murhamysteereistä, joissa rikosta selvittää koira tai Englannin kuningatar (kummatkin löytyvät hyllystä!).

Tärkeää: älä kuuntele snobeja, jotka määrittelevät mikä on oikeaa kirjallisuutta, ja mikä roskaa. Älä siis lue väkisin ”hyvää”, vaan satsaa helppoon. Voit elää aivan hyvän elämän, vaikka et lukisi Yuval Hararin Sapiens-sarjaa.

Kirjaa on hauskempi lukea, kun voi mielessään väitellä kriitikoiden ja muiden lukijoiden kanssa kirjan hyvyydestä. Googlaa siis lukemasi kirja, tai liity netin avoimeen lukupiiriin. Siellä saa väitellä kuin Facebookissa ikään! Kirjaa ja arvostele lukemasi kirjat Goodreads-nimisessä (ilmaisessa) sovelluksessa, ja kurki siellä muiden kirjahyllyjä, kuten kurkkisit ostoskoreja kassahihnalla.  

Tee itsellesi hyvin maltillinen tavoite: sivu päivässä, kirja kahdessa kuukaudessa, runo viikossa… Vähän on paljon enemmän kuin ei mitään. Jos sitten tekeekin mieli lukea enemmän, niin anna mennä, mutta pakko ei ole.

Kirjan voi myös jättää kesken (vaikkakin tässä on koulukuntia: itse teen tämän vain jos kirja on mielestäni poikkeuksellisen huono. Muuten sama kirja saattaa maata yöpöydälläni jopa useita vuosia odottamassa, että palaisin sen pariin).

Olet juuri eheyttämässä aivojasi pitkän tekstin avulla.

Alussa lukeminen voi tuntua vaikealta. Lyhytvideoiden ja viestitulvan runtelema keskittymiskyky hakkaa vastaan, ja joudut kertaamaan kappaleita useampaan otteeseen. Ja se on hyvä! Olet juuri eheyttämässä aivojasi pitkän tekstin avulla. Aivosi tervehtyvät, viihdyt, ehkä sivistytkin. Ja pian helpottaa: aivosi tottuvat lukemisen rytmiin, kun palaat tekstin pariin päivittäin, hetkeksi vain.

Voisiko motiivisi olla performatiivinen lukeminen, eli se, että nähdessään sinut kirja kainalossa muut ajattelevat sinun olevan hieman fiksumpi ihminen? Jotkut paheksuvat tätä – itse ajattelen, että mitä väliä motiiveilla. Voi kai ihminen käydä salillakin puhtaasti ulkonäkösyistä, eikä se keneltäkään ole pois.

Oleellisin lukemiseen liittyvä kannuste on kuitenkin oma arvomaailma: mitä tärkeää tai arvokasta lukeminen sinulle henkilökohtaisesti antaa? Kuka olet, kun kirja päättyy?

Anna Perho

Toimittaja, luennoitsija ja kolumnisti