Elätkö hetkessä, Ronja Keiramo?

Ihan Kassalla -minisarjan pääosassa nähtävä Ronja Keiramo on nosteessa. Näyttelijä on tullut tutuksi jo Levoton Tuhkimo -elokuvasta sekä tuoreesta Imago-draamasarjasta. Humoristiseen mutta painavan viestin lähettävään minisarjaan mukaan lähteminen oli Ronjalle luontevaa: hän tuntee taloudellisen epävarmuuden ja uskoo komiikan lempeään voimaan.

Miltä tuntuu olla mukana minisarjassa? 

Oli tosi kiinnostavaa lähteä tähän mukaan. Tämä on ensimmäinen mainostuotanto, jonka olen tehnyt. Näyttelijänä olen tehnyt enemmän teatteria ja muuta draamaa, ja tämä on siten itselleni uusi aluevaltaus. Sarjassa on myös hyvin tärkeä viesti. 

Mitä ajattelit sarjan käsikirjoituksesta, kun luit sen? 

Se on tosi oivaltava ja maanläheinen sekä samaistuttavalla tavalla arkielämän tilanteisiin nojautuva. Siinä on hyvin tunnistettavia tilanteita, vaikken ole ollut itse tismalleen samanlaisissa. Voisin kuvitella, että tällaisia juttuja tulee vastaan oikeassakin elämässä.  

Entä asetelma isän ja tyttären välillä?  

Oli todella mukavaa näytellä Juhan kanssa. Dynamiikka löytyi nopeasti, vaikken ole aiemmin tavannut häntä.  

Fiktion tasolla sarjassa on hyvä kemia isän ja tyttären välillä. Tytär jollain tavalla tajuamattaan käyttää isän hyväsydämisyyttä hyväkseen, saa häneltä rahaa ja niin edelleen. Mutta viimeisen jakson taksikohtaus tuo hyvin esille, ettei isä kuitenkaan ole alisteinen.  

Mitä itse ajattelet, onko parempi varautua pahimpaan vai elää hetkessä? 

Tasapainottelen noiden välillä. Olen kyllä tietyllä tavalla varautuja, ja oppinut, että on hyvä olla aina rahaa sukanvarressa. Tämä korostuu nyt, kun olen freelancernäyttelijä, jolla ei ole vakituisia tuloja. 

Tykkään kyllä elää hetkessäkin, mutta se toki vaatii rahaa ja tuloja – on tietyllä tavalla etuoikeus, että voi elää niin. Omassa ammatissani tämä meneekin sykleittäin. Kun on rahaa, voi elää vapaammin, mutta samalla pitää varautua huonompiin aikoihin.  

Mitä ajattelet siitä, että vakavasta aiheesta halutaan kertoa nuorille aikuisille huumorin keinoin ja irrotellen?  

Minusta se on hyvä, pidän itse huumorista vakavien asioiden käsittelytapana. Huumorin avulla voittaa helpoiten ihmiset puolelleen, tämä toimii ainakin itselleni katsojana. Se on hyvä keino saada katsoja mukaan ja kiinnostumaan. Voi myös tuntua helpottavalta, että saa nauraa vakavalle asialle. Tässä tuotannossa huumorin kärki on Sannissa ja hänen huolettomuudessaan, ei työttömissä tai köyhyydessä.  

Mitä ajattelet työttömyysturvasta ja nuorten aikuisten tietämyksestä tästä aihepiiristä?  

Aika vähän siitä tiedetään! Itsekin tutustuin näihin asioihin vasta opiskeluaikoina. Työttömyysturvasta voisi puhua jo lukiossa ja ammattikoulussa. Nämä tuntuvat vähän vaikeilta aikuisten asioilta, jotka eivät ole konkreettisia, ennen kuin osuvat omalle kohdalle.