Työttö­myys on elämän­vaihe, ei ominai­suus

Aiheet

• Työnhaku
• Työttömyys

Luin viikonloppuna Ilta-Sanomista Vilmasta, sinnikkäästä 27-vuotiaasta nuoresta, joka uskontotieteilijän koulutuksella koki työn löytämisen haasteellisena. Juttu on tälle ajalle valitettavan tyypillinen: kymmeniä hakemuksia, mutta ei ainuttakaan haastattelukutsua. Vilman kohdalla tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sinnikkyydellään Vilma löysi lopulta töitä. 

Vilman kohdalla käänteentekevä oivallus oli siirtää näkökulma cv:ssä kummittelevasta ”vaikeasti työllistyvästä” uskontotieteilijästä trendikkääseen ”kulttuurintutkimukseen”. Näkökulman laajentaminen avasi rekrytoijien silmät ja lopulta ihan oven työpaikkaankin.  
Sanojen valinnan tärkeyden ohella artikkeli muistuttaa kuitenkin erityisen selvällä tavalla siitä, miten kovaa työtä työnhaku voi olla. 

Työttömyys on nor­maalia

Me olemme YTK:ssa jo pitkään halunneet tuulettaa valitettavan sitkeässä istuvia ajatuksia työttömyyden stigmasta. Työtön ei – yllätys, yllätys – ole laiska, saamaton, luuseri tai mitään muutakaan tympeän tomuiselta mielikuvalta muistuttavaa. Jopa vielä nykyään, jolloin työpaikat ovat kiven alla ja uusia ei vain ole tarjolla, nähdään työttömyys aivan liian helposti ihmiseen itseensä liitettävänä ominaisuutena. Ihminen ei ole työtön, vaan hän vain kohtaa työttömyyden. Työttömyys on nykyään täysin normaali ajanjakso työelämässä, joka osuu valitettavan monen kohdalle pidentyvien työurien aikana. 

Työnhaku vaatii täysi­päiväistä panosta 

Vilman tarina osoittaa todella kouriintuntuvasti juuri sen, kuinka kovaa työtä työnhaku on. Hän ei todellakaan ole perikuva vetelehtijästä, vaan aktiivisesta toimijasta, jonka ahkeruutta on pakko ihailla. Aktiivinen päiväjärjestys, sinnikäs työ, jatkuva oman ajattelun ja toimintatapojen kehittäminen ja opiskelu ovat työttömänäkin hänelle itsestäänselvyys. 

Meillä on tapana nähdä työttömyys passiivisena välitilana – aikana, jolloin ei oikein tapahdu mitään. Todellisuudessa monelle työttömyys on yksi vaativimmista työrupeamista, joita voi kuvitella. Siihen kuuluu paitsi jatkuva työnhaku, osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen, epävarmuuden sietäminen ja arjen rakentaminen ilman selkeää päätepistettä. Työssä tästä kaikesta voi olla palkkiona kiitosta, menestystä ja hyvää palkkaa. Työttömänä jokaiseen päivään pitää jaksaa lähteä aiempien negatiivisten kokemusten pohjalta, itseään jatkuvasti tsempaten. 

Mitä sinä ajat­telet työttö­mistä?

Väitän, että työttömyyteen liittyvä stigma on edelleen vahva. Moni kokee joutuvansa puolustelemaan tilannettaan, vaikka on tehnyt enemmän töitä oman uransa eteen kuin koskaan aiemmin. Tämä hiljainen taakka tekee työttömyydestä henkisesti todella raskasta. Palkintoja ja kilvoittelun arvoisena kruununa on ”vain” se, että työttömyyden aikana saaduista taidoista on varmasti apua myös tulevaisuudessa. Suurin osa ihmisistä kuitenkin löytää sen työn lopulta. 

Toivoisin, että Vilman esimerkki auttaisi meitä kaikkia jälleen kerran puntaroimaan omia ajatuksia työttömistä. Työn tekeminen ei aina tarkoita työpaikan ovea ja nimettyä titteliä. Se voi tarkoittaa toivon ylläpitämistä, itsensä kehittämistä ja rohkeutta katsoa eteenpäin. Ja joskus juuri tämä on arvokkainta, mitä ansioluettelo voi kertoa. 

Ilona Kangas

Työelämäpalveluiden johtaja

Autan jäseniämme ja työntekijöitämme onnistumaan työelämässä monin eri tavoin. Johdan ja kehitän YTK Työelämä ry:n toimintaa ja vastaan YTK Työelämäpalveluissa ja kassapalveluissa asiakaskokemuksen, markkinoinnin ja viestinnän johtamisesta.